Koska tuhoaminen on nyt pakko saada kuriin, päätimme järjestää Tessalle pikkuansan ja saada sen kiinni itseteosta. Laitoinpa siis sängyn päälle erään pehmolelun, jonka tuhoamisesta tiesin Tessan unelmoivan. Avasin makuuhuoneen verhot ja ikkunan. Jätimme Tessan yksin kotiin. Ennen kuin edes kerkesimme ikkunasta kurkkimaan sisään, Tessa oli jo hypännyt sängylle lelua hakemaan! Ikkunasta sitten toruimme, ja Tessahan siitä säikähtikin ja hyppäsi maahan ilman lelua, ja meni aivan matalaksi. Kun tulimme sisään, niin kyllä oli noloa koiraa… Saapa nähdä, oliko tuolla mitään tehoa, mutta uskoisin kyllä.
"Kokeileeko se rajojaan?"
Tuhoamisen ymmärtäisi paremmin, jos se joutuisi olemaan tuntikaupalla yksin, mutta kun ei se edes joudu.
Ja vaikka sen kesällä pitikin olla usein 8 tuntia yksinään meidän ollessa töissä, ei se pahemmin tuhoillut. Silppuaminen on alkanut oikeastaan vasta nyt, kun koulu on alkanut ja Tessa joutuu olemaan paljon vähemmän yksin. Mistä lie johtuu, iskikö sille uusi murrosikä? Yrittääkö se vielä kokeilla rajojaan?
Tessalle on kyllä kerrottu, että se voi alkaa laumanjohtajaksi heti, kun se alkaa hoitamaan myös vuokran ja laskut. Laumanjohtajan hommiin kuuluu myös ruuan hankkiminen perheelle ja rahan tienaaminen. Mikäs siinä, kyllähän se meille sopii, että Tessa alkaa käymään töissä vaikka poliisi- tai huumekoirana, kyllä me voimme jäädä kotiin kieppeinä nukkumaan koko päiväksi. Mutta niin kauna kun ei Tessan tilikuitteja ala näkymään, niin pysyköön örkki lauman ala-arvoisinpana :)