Aluksi tietenkin minimoimme sen yksin viettämän ajan, parista minuutista aloimme kasvattamaan yksinoloaikaa tuntiin ja niin edespäin. Huomasimme kuitenkin heti, ettei se ahdistunut yksinolosta, joten sen opettamiseen ei juurikaan tarvinnut käyttää energiaa.
"Ongelmana vetäminen..."
Sen sijaan suurin ongelma Tessan kanssa on ollut hihnassa vetäminen. Pidimme sitä alusta alkaen paljon vapaana, kunnes jossain vaiheessa huomasimme, kuinka paljon se hihnassa vetikään. Silloin rennot metsälenkit vaihtuivat ”hihnamarsseihin” asfalttiteiden varsilla. Harkitsimme välillä jo vedonestovaljaitakin, mutta huomasimme kuitenkin tulosta alkavan tulla jo ilman niitäkin.
Teimme niin, että aina kun Tessa veti, eli aina kun hihna kiristyi, teimme täyspysähdyksen. Ennen ei liikuttu, kun Tessa oli katsonut omistajaa silmiin. Niinpä lenkillä sitten seisoskeltiinkin joskus iät ja ajat. Aluksi lähes aina kävi niin, että kun Tessa oli katsonut silmiin ja sai luvan jatkaa matkaa, se aloitti taas saman vetämisen. Ei siinä auttanut muu kuin toistaa taas sama rituaali. Voin sanoa, että tällainen lenkki vaati omistajalta paljon kärsivällisyyttä ja aikaa. Niinpä silloin, kun jommastakummasta oli pulaa, menimme vanhaan tuttuun metsään taas juoksentelemaan vapaana.