Ulkonäkökriteereinä (tai lähinnä toiveina) meillä oli lyhyet karvat, luppakorvat, ja emme myöskään halunneet mitään aivan pikkuista koiraa. Toivelistalla oli myös musta nenä :) Toki olisimme tykänneet Tessasta aivan yhtä paljon, vaikka sille olisikin tullut kultsun pitkä karva tai punertava nenä :)
"Ei ole yhtään ihmistä, jota Tessa ei haluaisi moikata..."
Tessan ihmisrakkaus on kyllä aivan omaa luokkaansa. Ei ole yhtäkään ihmistä, jota se ei haluaisi moikata tai kenestä se ei pitäisi. Tämä piirre on välillä niin raivostuttavakin. Lenkillä ihmisten ohittaminen nätisti onnistuu vain laittamalla koira seuramaan. Mutta silloin kun Tessan näköpiirissä on uusi mielenkiintoinen ihminen, sen huomion saaminen ei olekaan aina aivan yksinkertaista.
Joskus joutuu pitämään itse melkoisen shown sen tarkkaavaisuuden voittamiseksi. Erityisesti lapset ovat Tessan suosiossa. Varmaankin ne lasten leikit näyttävät niin mukavilta, kun ne juoksentelevat ja huutavat, että Tessa, joka on itsekin vasta lapsi, haluaisi mennä mukaan.
"Tessa, mukava kotikoira..."
Palataanpa takaisin tarinaan Tessan kasvamisesta. Kun pahimmasta pentuajasta oltiin päästy, Tessasta oli muovautunut jo oikein mukava kotikoira. Tuhojen määrä oli vähentynyt ja kotona yksinään oleminen sujui aivan ongelmitta. Siinä asiassa ei tosin koskaan ollutkaan ongelmia; Tessa osasi alusta alkaen ottaa rennosti ja olla virtuoosi siinä lajissa.